Koska suuri blogiyleisö on pyytänyt päivitystä tänne niin yritetään sitten kirjoittaa jotain loppukesän kuulumisista Laiska sihteerikkö ei ole vaivautunut kirjoittelemaan koska mitään merkittävää ei ole tapahtunut.

Toko meinasi jo jäädä kuvioista jatkuvien epäonnistumisten takia. Mehän ollaan siis jo neljästi jääty muutamaa pistettä vaille AVO1-tuloksesta kun aina eri liike epäonnistuu. Liekö toista yhtä surkeaa bc:tä tässä maassa? Pakotin kuitenkin itseni ilmottautumaan OPKY:n järjestämälle tokokurssille, jota vetivät Ansu Leiman ja Mari Leiviskä. Se kurssi olikin vallan mainio ja sain uuden kipinän tähän lajiin! Rumba oli Ansun ryhmässä, mutta seurasin toki muidenkin tekemistä. Siitä se sitten lähti, ja heti kurssin jälkeen tilasin itselleni mm. tunnarikapuloita, ohjatun noudon kapulat, merkkejä, kahden värisiä ruutunauhoja sekä hyppyesteen Siispä päätimme suunnata kuitenkin sinne ylempiin luokkiin. Vielä yksi yritys AVOimessa luokassa, ja ensi keväänä sitten VOIVOI -luokkaan Tuon kurssin jälkeen vaihdettiin tyhjänpäiväinen hinkutus iloiseen tekemiseen, ja kappas! Ex-perässävedettävä laama on muuttunut iloiseksi ja vauhdikkaaksi tokoilijaksi. Rumbbis

Agility sitten... huoh. 2-luokassa on ehditty startata jo 15 startin verran heikolla menestyksellä. Hylsyputken jälkeen saatiin jopa muutamia tuloksia, joista parhaimmat kaksi vitosta (molemmilla radoilla tippui rima ohjausvirheen takia). Eli näillä näkymin ainakin se vuosi ja 50 starttia viivytään myös kakkosissa Tumpelo mikä tumpelo. Löytyneekö tässäkään lajissa surkeampaa bc-uraa

 Laitetaan nyt vielä tähän yksi tumpelointi-rata näkyville, syyskuun OKK:n kisat jossa rima alas 3. viimeiseltä esteeltä.

Mitä muuta meidän elämään onkaan kuulunut? Koska tosiasiat piti tunnustaa: en pysy koiran perässä agissa huonokuntoisena, ollaan juostu koko kesä Rumban kanssa. Aluksi oman pään mukaan, ja elokuusta lähtien ollaan noudatettu meille räätälöityä juoksuohjelmaa jonka pääpaino on nopeuden kehittämisessä eikä esimerkiksi maratonissa. Onhan siitä toki apua, vaikkei se meikäläisen hitaita lihassoluja nopeammaksi muutakaan Talveksi pitäisi vielä keksiä joku kunnonkohotuslaji... hiihto ei ole meikäläistä varten...

Elokuun alussa käytiin Piiralla kun satuin saamaan ajan ns. puolivahingossa. Samoja juttuja löytyi kuin mitä muutkin osteopaatit ovat löytäneet, mutta kiva oli saada niitä kunnollisia hoito-ohjeitakin. Viestin harrastamisen hän suositteli toistaiseksi jättämään ja keskittymään ennemminkin raviin, sekä uintiin. No siinä vaiheessa uintikelejä ei enää paljoa ollut jäljellä näin pohjoisessa, eikä meidän uimakoulu hirveästi edistynyt kesän aikana. Ainoastaan kerran sain Rumban uimaan aivan pienen pienellä pakotteella minkä jälkeen se lähestulkoon vapaaehtoisesti veti muutaman vedon kääntyen heti rantaan päin. Edistys se on pienikin edistys Koirauimalaa odotellessa...