Maanantaiaamuna herättiin aikaisin ja suunnattiin taas AD:lle tokottelemaan. Aamu alkoi hermoja raastavasti, ensin Rumba kiusasi Lizzua lenkillä, eikä Liz uskaltanut liikkua. Sitruunapantakin oli unohtunut kotiin... Lisäksi se koetteli kärsivällisyyttäni hyppimällä ja näykkimällä takista olkapään kohdalta. Pikku neuvottelu kakaran kanssa, ja remmissä loppumatka. Koska ulkona riekkuminen jäi vähiin, olikin sisällä melkoista Rumbaa ja sitten taas rauhoiteltiin tilannetta. Epähuomiossa annoin myös koirille aamuruoat vaikka ne oli tarkoitus antaa vasta treenin jälkeen. Uhmakas pieni bordercollie söi vielä jugurttini keittiön pöydältä. Aaaargh!

Taistelun jälkeen päästiin jopa lähtemään hallille. Treenit aloitettiin ruudulla, mikä sujuikin hyvin muttei ihan niin hyvin kuin lauantaina. Nyt Rumba käveli pari askelta vastaan kun menin palkkaamaan sen alustalle. Keskittymiskyky oli hakusalla kun olis ollut kiva vaan moikkailla ihmisiä :) Seuraamistakin kokeiltiin taas jossa suurin ongelma taitaa jälleen olla ohjaaja. Hyppy meni kivasti, ja luoksetulokin oli vauhdikas. Jos tuon seuraamisen joskus sais sujumaan niin voisi ottaa muitakin siihen liittyviä liikkeitä. Illalla kotona vielä useampi onnistunut noutokapulan nosto maasta, eli jotain on tapahtunut pienen koiran päässä jossain vaiheessa ;)

Iltapäivällä käytiin myös Haukipudas -cityssä kävelemässä autoja katselemassa, jos vaikka olis saanut kunnon tilaisuuden läksyttää kakaraa niiden jahtaamisesta. Vaan eipä ne autot tällä kertaa niin kiinnostaneetkaan. Sen sijaan sattuikin jotain vähän ikävämpää, nimittäin joku räjäytti nurkan takana, melkein meidän nenän edessä ilotulitteen :( Rumba sai paniikkikohtauksen, ja käännyttiin takaisinpäin kun en viitsinyt sen nurkan ohi kävellä kun ei tiennyt mitä siellä olis ollut vastassa. Ja juuri kun koira oli toipumaisillaan tilanteesta, tuli uusi raketti... Käveltiin sitten rauhallisesti eteenpäin, mutta melkoisen stressin tuo aiheutti eikä edes namit maistuneet. Rumba odotti autossa kun kävin kaupassa, ja yritin sitten uudestaan josko se olis ulkona rentoutunut. Vaan ei.  Sitten ajeltiin hetki, ja mentiin toisen kaupan pihalle. Ensin menikin ok ja koira näytti normaalilta, mutta sitten alkoi taas säpsyminen kaikille äänille, kuten auton ovien paukuttelulle. Saapas nähdä millainen uudenvuoden aatto on edessä... Toivottavasti pieni koira ottais mallia leijonista jotka ei jaksa paukkeelle korvaansa lotkauttaa.