Onhan me kesällä tehty muutakin kuin paimennettu, mutta kirjoittelen nyt tästä lajista jossa on tapahtunut ehkä eniten edistystä. Joku lamppu lienee syttynyt pienen paimenkoiran päässä ja ollaan ihan oikeasti menty eteenpäin. Mikäli tätä trendi jatkuu tällaisena, voisi ensi vuonna PPR1 olla kenties mahdollinen. Mutta eihän sekään ole poissuljettu että Rumbaliini taantuu takaisin tai jämähtää tähän vaiheeseen

Suurin edistysaskel taitaa olla flänkkäys vasemmalle. Aiemmin Rumba ei osannut sitä ollenkaan ja meni suoraan lampaita kohti. Nyt yhtäkkiä se hoksasi homman jujun eikä oikeassa ja vasemmassa flänkissä ole oikeastaan mitään eroa. Mahtavaa! Se alkaa näyttää jo aivan oikealta paimennukselta ja olemme päässeet opettelemaan suuntakäskyjäkin. Alkuhuuman jälkeen Rumba on ollut myös ilman liinaa lampaiden kanssa, toki edelleen treenaamme 25:ssa, tuskin siitä isolla pellolla mitään tulisi...  Uutena juttuna aloitettiin opettelemaan myös sisäflänkkiä, mikä sujui ok. Suurimmat ongelmat on perinteisessä kuljetuksessa missä Rumballa on tapansa mukaan liikaa vauhtia ja se syöksähtelee lampaita kohti. Ja toinen iso ongelma on ohjaaja jolla pallo hukassa tämän tästä Vielä siis kaksi kertaa tälle syksylle jäljellä, sitten joudutaan odottamaan piiiitkä talvi taas.