Mitäpä tästä nyt taas sanoisi. Lauantaina ei ollut yhtään mitään sanottavaa, mutta ehkä nyt ei enää ole käyrä yhtä korkealla Kaksi oikein mukavaa ja virtaavaa rataa, hyppäri ja tavallinen. Tuomarina Sari Mikkilä. Sää oli mukavan vilpoinen, vettä satoi muttei liiaksi eikä se kyllä ole Lizzua ikinä haitannutkaan. Yritin olla ennen starttia hetsaamatta (eli stressaamatta?) koiraa liikaa, eli ihan lunkisti vaan. Ja piilotin kehän ulkopuolelle namikipon kuten treeneissäkin. Kummankin radan kulun voi tiivistää samalla tavoin. Radalle lähdettiin vauhdikkaasti. Varsinkin agiradan alku sujui kunnon Lissumaista vauhtia, puomillakaan ei haahuiltu. Vauhti tyssäsi jälleen kepeille eikä kone lähtenyt sen jälkeen enää käyntiin. Otin tahallaan hylsyt kummastakin, vaikka olis niistä varmaan väkipakolla saatu joku tulos väännettyä. Lisäksi keinu aiheutti vähän vaikeuksia ja mielestäni siinä esteessä oli jotain kummallista kun radan jälkeen sitä kokeilin. Liz kääntyi pois keinun puolivälistä eikä meinannut millään jatkaa sitä loppuun, kyllähän se yleensä sen suorittaa joskin hitaasti. Mutta tällaista tällä kertaa. Katsotaan mitä tuohon keppiongelmaan nyt keksisi.