Niin lähellä, mutta silti niin kaukana... Oli toinen nolla kakkosista. Liz kiiteli ja liiteli kivalla vauhdilla, sain sen kuumennettua ennen rataa juuri sopivasti. Myös kontaktit mentiin reippaasti, tosin alas loikaten (osui kontaktipinnoille kuitenkin). Kesken keppien koira sai kuitenkin jonkun ihanan hajun nokkaansa, kävi haistelemassa sitä, palasi samaan kohtaan ja jatkoi radan loppuun. Tuloksena siis vitonen ja reilu sekunti yliaikaa. Täytyy sanoa kuitenkin että tämä rata oli kokonaisuutena tsiljoona kertaa parempi kuin se nolla mikä saatiin!!