Ensin hyvät:

Rumba kävi torstai-iltana pitkästä aikaa ryhmän kanssa treenaamassa tokoa. Kaikista merkeistä päätellen olin ihan varma että se karkailisi tai tekisi muuten jotain pöljää. Mutta ei, Super-Rumba oli superihana Kaikesta huolimatta se keskittyi hyvin, teki hienot liikkeestä pysähtymiset ja maahanmenot, eikä edes yrittänyt karata. Seuraaminen onnistui kivasti pienissä pätkissä. Luoksetulo oli hieno myös, ja paikallamakuu sujui upeasti joskin vähän levottomasti Hetken aikaa kävi jo niin hullu ajatus mielessä että josko sitä kisoihin...mutta myöhemmin järki voitti.. Mutta miten tuon mielialan saisi rakennettua myös kisoihin? Kotipihalla vähän noutoja myöhemmin, muuten menee suht ok, mutta metalli tökkii nyt pahemmin kuin koskaan...

Jälkeä ollaan treenailtu nyt pääasiassa keppien noston merkeissä. Sitä pitää vielä hinkata kovasti, mutta edistystäkin on tapahtunut. Tällä hetkellä se jo ymmärtää että kepit pitää nostaa, mutta ei etsi niitä kovin itsenäisesti. Suunta on kuitenkin ylöspäin!

Lizzukin kävi treenaamassa pitkästä aikaa. Sää oli hieman liian lämmin hänen mielestään, mutta saatiin hetkittäin se ihana hullunkiilto silmiin Kepit sujuivat hyvin!

Sitten ne pahemmat:

Lizzun tulevaisuus agilityssä näyttää nyt melkoisen heikolta, liekö meillä mitään treenipaikkaa talveksi Motivaatio olisi sen kanssa parempi kuin koskaan, mutta kun ei ole sitä lottovoittoa suotu niin omaa hallia ei pihalta löydy ja joskus olis pakko sinne esteille päästä ja mielellään saada jotain kommenttejakin suorituksesta. No parit kisat käydään nyt ainakin, asenteella lahjattomat treenaa. Katotaanpa sitten miten jatkossa...