Eilen käytiin Rumban kanssa tokottelmassa Äimärautiolla. Päästiin jopa sinne asti kun matka meinasi tyssätä kotipihalle. Rumba ilmeisesti luuli että ollaan lähdössä kävelemällä AD hallille ja näki mörköjä kun auton peräkontti avattiin. Taisteltuamme tahtojen taistelua noin 10-15 minuuttia sain koiran autoon ja pääsimme viimein matkaan. Hohhoijaa. Kuka perustais murrosikäisten bordercollieiden omistajille tukiryhmän?? Ja kauanko tää kestää vielä?

Maneesilla keskittymiskyky oli hukassa. Ensin paikallaanmakuuta, mikä meni selvästi huonommin kuin edellisellä kerralla. Noh, kyllä siitä joten kuten selvittiin. Seuraamisesta ei mitään hajua, palattiin taas askel kerrallaan -tyyliin vähäksi aikaa. Onneksi sentään sivulletulot sujuivat enimmäkseen hyvin. Luoksetulo otettiin lopuksi vielä pitemmältä matkalta ja sitä sekotti hallin seinustalla odotteleva koira, mutta onneks kuitenkin tuli sivulle pikku harhailun jälkeen. Niin, ja noutoa yritin nyt eka kertaa vieraassa paikassa eikä sitä kapulaa voinut ottaa suuhun kun oli likainen ja se putoili koko ajan. On se vaan kumma että  muuten sitä maata voi syödä ja haistella, mutta ehei, kapulaa ei pysty pitämään suussa jos on likainen :)

Lizzu kävi tänään agitreeneissä. Omaa vuoroa odotellessa otettiin namikipon avulla putki-hyppy -treenejä joiden tarkoitus oli vauhti. Ne sujuivatkin hyvin. Minna oli tehnyt helpohkon vauhtiradan, mikä sopikin meidän tarkoituksiin mainiosti. Kivasti Liz revitteli neljän hypyn suoran. Ja muutenkin vauhtia suht kivasti. Kepit tökkivät taas pahasti, mutta lopuksi sain otettua nekin vauhdikkaasti. Toivottavasti vauhti sieltä nyt vielä löytyisi ennen kesää, lumien sulamiseen kun on pitkä aika. Kesällä ajattelin palata kujakeppeihin hetkeksi ja palautella nopeaa pujottelua mieleen, mutta jospa jo ennen sitä saatais kepit sujumaan edes kohtuudella.